Matka Monteverdelle, varsinkin viimeiset 30 km, hämäränkin jo hiipiessä, oli aika kuoppaista ja hidasta menoa. Nousimme noin 2000 metriin, mutta ilma pysyi silti yllättävän lämpimänä (yli + 20). Ihmettelimme kuinka isot rekat ja vanhahkot bussit oikein pääsivät kipuamaa rinteitä, mutta heillä lienee omat kikkansa siihen.
Monteverdelle tullaan ihailemaan pilvisademetsiä, jotka ovat ainoat laatuaan maailmassa. Sademetsät sijaitsevat niin korkealla, että ovat suurimmat osan ajasta verhoutuneena mystiseen pilviverhoon ja alueella sataa paljon ja usein. Sade on tiheää tihkua, vähän niin kuin suihkepullosta suihkuttaisi, ja siksi täällä kuuluukin kaikkiin retkiin vakiovarusteena sadetakit. Meillä oli onnea säiden suhteen Monteverdellä, jossa ei satanut koko siellä olomme aikana, muta sitten sitäkin enemmän vesitihkua riitti Arsenalilla, joka myös kuuluu pilvisademetsävyöhykkeeseen, vaikka sijaitseekin hieman alempana (noin 1600 metrissä).
Monteverdellä kaikki menevät siis sademetsiin kävelemään. Valmiita reittejä on runsaasti tarjolla ja mekin vaeltelimme Monteverden biologiakeskuksen pari reittiä. Reiteille on pääsymaksut, joo ihan oikeasti metsään pääsee vain vartiokoppien ohi, joka on tietenkin ihan outo ajatus suomalaiselle joka miehen oikeuksineen. Reitit on hyvin opastettuja ja niihin saa kartat mukaan, eksymisen vaaraa ei ole. Lisäksi metsässä pyörii sen verran ihmisiä ettei sinne pääse piiloutumaan vaikka haluisikin, kohtasimme siellä jopa pari suomalaista. Tykkäsimme kuitenkin käyskennellä kaunista metsää ihaillen ja outoja eläinten ääniä kuunnellen. Nämä paikat ovat varsinkin lintubongareiden toiveunia. Mekin näimme maailmassa harvinaisen quetsalin, kun pari paikalle pysähtynyttä tuijottelivat sitä hartaana, yksin emme olisi sitä huomannut. Tässä vaiheessa kameran 20-kertainen zoomi tuntui ihan mitättömältä, kuten muutenkin luontoa kuvatessa täällä. Eilen onnistuimme näkemää läheltä myös ison, keltanokkaisen Tukaanin, joka istui matkamme varrella olevan ravintolan puussa. Tukaanin näkeminen oli ollut Jaanan toivelistalla ja eipä olisi voinut olla onnellisempi olo sen nähtyään, se on niin kaunis ja antoi meidän katsella itseään kauan läheltä.
Tukaani ruokailupaikkamme viereisessä puussa
Monteverden sademetsien keskellä viljellään myös Costa Rican yleisimmin viljeltyä tuotetta, kahvia. Emmehän voisi vierailla yhdessä maailman suurimmassa kahvintuottajamaassa käymättä kahviplantaasilla tutustumassa kahvin viljelyn sekä tuotannon saloihin. Tuotantoprosessi oli hämmästyttävän pitkä ja ihmettelemme yhä, että kahvi on niinkin halpaa siihen verrattuna, miten paljon se vaatii manuaalityötä sekä monenlaisia tuotantovaiheita. Täällä Costa Ricassa kahvi on Teron mielestä vahvaa ja todella hyvää, Jaananhan ei kahvia juo muuta kuin hotshoteissaJ Lapsetkin kuulemma saavat kahvia täällä jo vaippaikäisestä saakka, joten hekin ovat siitä yhtä riippuvaisia ennen pitkää kuin aikuisetkin. Pari pakettia kahvia täältä voi olla tulossa tuliaisina, jos vain saadaan rinkassa tulemaan….
Osa kahvista kypsyy keltaiseksi osa punaiseksi lajista riippuen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti