Yleistä Väli-Amerikan maista

Olimme lukeneet ja tutkineet Väli-Amerikan maita ennakkoon aika paljon, mutta silti meille tuli aika monta asiaa yllätyksenä. Kirjoittelen tässä muutamia yleisiä asioita matkustamistamme maista, jos vaikka joskus suunnittelette matkaa tännepäin, tai ne muuten vain kiinnostaa jotakuta. Meidän paras oppaamme täällä oli Lonely Planetin Väli-Amerikan opas.

Yleinen hintataso

Maiden hintatasolla on luonnollisesti jonkinlainen yhteys laatuun, mutta jokaisesta maasta saa kohtuullista laatua rahalla, esim. majoituksen suhteen. Halvimmat maat, ja samalla kehittymättömimmät maat ovat Honduras ja Nicaragua. Me koimme ne myös aitoina, alkuperäisinä ja kivoina maina matkustaa. Mehän raapaisimme vain pintaa molemmista maista ja niissä olisi vielä paljon muutakin katsottavaa, kuten luonnonpuistoja sekä Karibian puoleista rannikkoa, josta löytyy mm. hyviä sukelluskohteita ja hienoja rantoja.

Kallein maa on ehdottomasti Costa Rica, jossa aitous on jo vähän hävinnyt turismin myötä. Maassa on helppo matkustaa, siellä on turvallista (poliiseja on kaikkialla turvaamassa elintärkeiden turistien kulkua) ja paljon erilaisia, mielenkiintoisia kohteita. Varsinkin monipuolinen luonto; sademetsät, eläimet ja luonnonpuistot ovat tämän maan valtti. Lisäksi heillä on paljon Tyynenmeren puoleista sekä Karibian puoleista rannikkoa upeine hiekkarantoineen. Tämä ei ehkä ole reppumatkaajan unelmakohde, mutta sopii hyvin esim. perheille tai jo Thaimaat ym. kiertäneille J.

Astetta edullisempi Costa Ricasta on Belize. Täällä entisessä Brittiläisessä Hondurasissa on helppo matkustaa kun kaikkialla puhutaan englantia noihin muihin maihin verrattuna, joiden pääkieli on espanja. Belize on lisäksi helppo valloittaa, koska se on pieni ja asukkaitakin on vain n. 300 000. Me vierailimme Belizessä ainoastaan Cayn saarilla, jonne pääosa maahan tulevista muistakin turisteista suunnistaa. Saaret ovat kuulemma hieman mannerta kalliimpia.

Näiden maiden väliin jäävät sitten El Salvador ja Guatemala, jotka molemmat ovat mielestäni aika samaa hintaluokkaa, mutta Guatemalassa saa parempaa laatua samalla rahalla esim. majoituksen ja ruokailun suhteen (on jotenkin kehittyneempää ja siistimpää). Guatemalassa on muutenkin paljon enemmän nähtävää kuin pikkuisessa El Salvadorissa.

Ilmasto

Tullessamme ensimmäiseen kohteeseen San Josehen, Costa Rican pääkaupunkiin, oli siellä poikkeuksellisen viileää ja ihmettelemmekin että onko täällä aina tällaista, haluamme äkkiä jonnekin lämpimämpään. Paikallisilta sitten kuulimme, että siellä oli ollut vähän aikaa sitten kaikkien aikojen kylmyysennätys, + 3 astetta:) Onneksi emme osuneet ihan noihin aikoihin paikalle. Täälläkin on luonnonolosuhteet sekaisin, jos meillä Suomessakin on poikkeuksellisen kylmää. Joulukuun alkupuolellahan täällä pitäisi jo sadekauden olla ohi, mutta esim. Panamassa sade vain jatkui ja jatkui ja heidän kuuluisa kanava jouduttiin sulkemaan tulvien takia ensimmäisen kerran 27 vuoteen! Sateet jatkuivat myös Karibian puoleisella rannikolla Costa Ricassakin, joten jätimme suosiolla sen osan tutkimisen kokonaan väliin ja keskityimme mieluummin kuivaan ja kuumaan Tyynenmeren rannikkoon.

Tyynenmeren rannikolla on miltei aina kuumaa ja kuivaa

Kaikkiin näihin mahtuu mahtuu myös vuoristoseutuja, esim. pilvisademetsät Costa Ricassa ja Atilan järven vuoristoseutu Guatemalassa, joissa molemmissa tarvitsee pitkähihaista iltaisin. Muuten täällä pärjää kyllä pelkillä shortseilla ja topeilla, paitsi ilmastoiduissa turistibusseissa, joissa on kylmää ja aina ilmastointia ei pääse itse säätelemään.

Sadetta ei tullut matkamme aikana muualla kuin tuolla Arsenalin tulivuorialueella Costa Ricassa, ja sielläkään ei niin paljoa, että olisimme juurikaan tarvinneet mukaan ottamiamme sadeviittoja. Ai niin ja tulihan Belicessä pieni hetkellinen trooppinen tihkusade, mutta se ei edes kastele.

Ruoka

Ruokaa ja hyvää sellaista saa kaikkialta. Täällä syödään paljon kanaa, papuja ja taco-burritos-fajitas tyyppistä ruokaa. Myös ihania äyriäis- ja kalaruokia on tarjolla runsaasti. Miltei kaikkialta saa myös jonkin sortin hampurilaisia ja spagetti bolognesea, tosin paikallisversioina, ollen välillä aika eksoottisiakin. Meidän ei tarvinnut olla täällä kertaakaan nälässä, aina listalta, köyhimmältäkin löytyi jotain ja jos ei meinannut löytyä juuri sopivaa, niin rakensivat sitten sen listan ulkopuolelta pyyntöjemme mukaan. Täällä ruoka on aina tuoretta, kun tekevät sen itse alusta alkaen paikallisista aineksista, ja sen tekeminen toisinaan kestää.

Ruoan hinta vaihteli melkoisesti maittain. Halvinta oli syödä Nicaraguassa ja kuvittelisin että muualla Hondurasissa, paitsi vierailemassamme Copanissa, on myös erittäin halpaa. Kalleinta oli syödä Costa Ricassa, Belizessä ja Guatemalassa. Nelihenkisen perheen keskivertoillallinen limuineen ja oluineen maksoi siellä noin 30 euroa, kun Nicaraguassa selvisimme noin 15 eurolla. Aamiaiset meillä kuului usein hotellihuoneen hintaan.

Majoitus

Majoitusten hintoja on vaikea suoraan verrata, koska majoituimme hyvin eritasoisissa paikoissa. Suosimme pieniä, siistejä perhehotelleja, mutta aina niitä ei ollut saatavilla, joten majoituimme myös isompiin hotelleihin varsinkin Costa Ricassa ja Guatemalassa. Halvimmillaan majoituimme Hondurasissa 18 $/ yö ja kallein oli Costa Ricassa 126 $/yö. Näissä tietenkin oli jo tasoeroa, kun hienoimmissa paikoissa on kunnon uima-altaat, aamupalat ja lämmintä vettä suihkussa, mutta pääasia meille oli, että sijainti on hyvä ja siellä on puhdasta. Jaana ei ollut esim. kovin ihastunut, kun kohtasi kylppärissä El Salvadorissa torakan, mutta poikia moinen ei taas paljoa hetkauttanut. Paikka oli kyllä muutoin aika siistin oloinen, joten aina ei voi tietää…

Kallein majoituksemme oli tämä mökki Costa Ricassa

Toiseksi edullisin oli majoituksemme Nicaraguassa 35 $/yö

Liikkuminen

Me liikuimme paljon busseilla (kuten olette kiitettävästi saaneetkin lukea blogistamme, hehe), pitkät matkat kansainvälisillä turistibusseilla, lyhyemmät (alle puolenpäivän matkat) usein turisteille suunnatuilla minibusseilla. Kyllä paikallisbusseillakin kaikkialle pääsee ja vielä todella edullisesti, mutta nuo yllä mainitut ovat sen verran edullisia, että ajan ja omien hermojen säästämiseksi suosittelen käyttämään niitä. Paikallisbusseissa voi olla ihan mukavaa ajella muutaman kerran lyhyempiä matkoja, onhan se eksoottistakin, mutta sitten huomaa, että sitä on tottunut länsimaiseen tehokkuuteen ja tasoon ja sitä vaihtaa niin kuin luonnostaan mieluummin noihin minibusseihin. Ne ovat myös reppumatkaajille siinäkin näppäriä, että ne yleensä hakee ja vie ovelta ovelle saakka.

Noiden pitkien matkojen hinnoista voisi sanoa, että Managua-San Salvador (noin 10-12 h) maksoi 30 $ ja Antigua – Flores (Guatemalassa 10 h) maksoi luksusbussissa 40 $. Minibussi Copanilta (Hondurasista) Antiguaan (Guatemalaan) maksoin 10 $, aika 6 h ja minibussin sekä tavallisen bussin risteytys välillä Flores (Guatemala) – Belize maksoi 20 $ ja kesti 6 h.

12 - 15.1 Belizen Caya Calkerilla

Floresista hyppäsimme minibussin ja tavallisen bussin välimuotobussiin ja matkasimme 20 $/henkilö kuudessa tunnissa Belizeen. Matka oli hikinen, kun istuimme bussin perällä, ilmastointi ei oikein toiminut ja aurinko paistoi koko päivän. Pääsimme kuitenkin hyvin perille suoraan satamaan, josta jatkoimme isolla vuoroliikennemoottoriveneellä Cay Calkerin saareen.



       

Saarella kuljetaan golfautomallisilla takseilla



                               

Matka saareen kesti vain 45 minuuttia ja olimme ihanalla valkohiekkaisella paratiisisaarella. Kadutkin olivat valkoista hiekkaa, tosin jotenkin kovettunutta, että niillä pääsi hyvin kulkemaan. Saarella ei ole autoja, vaan siellä kuljetaan golfkärryjen tapaisilla pikkutakseilla. Tosin saari on niin pieni, että siellä pääsee kaikkialle jalkaisin. Se on vain muutaman kilometrin pituinen ja leveydeltään ehkä 300 – 400 metriä. Vakituisia asukkaita täällä on 1300 ja paljon talvehtivia eläkeläisiä pohjois-amerikasta, jotka nostaa mukavasti saaren hintatasoa. Täällä saarella on oikein kiinteistönvälitystoimistokin, joka välittää hauskoja paaluille rakennettuja, värikkäitä taloja saarelta. Helppo kuvitella muuten, että kun yksi pikkutornado puhaltaa tänne suuntaan, kaikki talot on hetkessä kumossa.

Paikallinen trooppisten mehujen kioski

Pyörä on täällä yleinen kulkuväline, täällä muuten näkee paljon todella mustia ihmisiä

Tämän saaren nähtävyydet on katsottu kahdessa tunnissa ja täällä ei oikeasti ole mitään meganähtävyyksiä, vaan tänne tullaan sukeltamaan, snorklailemaan, leijasurffaamaan ja purjehtimaan. Mutta saarella on myös hauska katsella ihania pikkutaloja, löhöillä palmun alla riippumatossa (ostimme täältä itsellemme taas yhden riippumaton lisää, entisten kolmen lisäksi J) ja kävellä valkoisen hiekan rannoilla tai pistäytyä kivoihin pikku rantabaareihin.

Riippumattoja laiturilla

Viihdyimme täällä oikein hyvin pari päivää, vaikka tuulista johtuen Jaana ei päässytkään sukeltamaan himoitsemalleen Blue Hole korallille, yhtään sukelluslaivaa ei lähtenyt näinä tuulisina päivinä liikenteeseen, mutta leijasurfaajia näkyi sitten sitäkin enemmän. Nautimme saaren rennosta ilmapiiristä, hyvästä ruoasta (söimme jopa aamupalaksi burritoksia) ja tankkasimme aimo annokset D-vitamiinia lopputalven varalle.

Pojilla futisturnaus menossa paikallisten kanssa

Huomenna, lauantaina, puolen päivän aikaan (täkäläistä aikaa, joka on + 8 h Suomen aikaan verrattuna) alkaa paluumatkamme kotiin ja rantaudumme sinne kelloja hieman siirreltyämme iltasella, kuuden aikoihin. Kiitos seurasta, kun olette jaksaneet lukea blogiamme, ei ole onneksi tarvinnut täällä ihan yksin jutella, kiitos kaikista kommenteistanne ja palataan taas piakkoin seuraavan matkan puitteissa (kohdetta ei ole vielä lyöty lukkoon).

10-11.1 Tikal (Guatemala)

Tikal= ”Paikka missä henkien äänet kuuluvat” oli yksi mayamaailman tärkeimmistä kaupungeista, Se on ollut suuri asutuskeskus, arviot asukasmääristä vaihtelevat 20 000 – 100 000 välillä, itse kallistuisin tuonne suurempaan päähän, sen verran suurelta alue vaikutti. Alueelta on kaivettu esiin n. 2000 rakennusta, mutta arvioiden mukaan kaivamatta olisi vielä kaksinkertainen määrä. Tikal perustettiin noin 2 600 vuotta sitten, mutta sen varsinainen kukoistuskausi alkoi 300-luvulta ja kesti aina 800-luvulle saakka.

Temppeli numero 5 on rakennettu n. vuonna 700, se on 60 metriä korkea ja sen huipuilla on pieni yksihuoneinen temppeli, jonka seinät ovat 4,5 metriä paksut suuntaansa.

Näin temppeli 5:lle kiivettiin

Näkymät ylhäältä eivät ole yhtään hullummat, auttavat hahmottamaan alueen laajuutta

Tikal sijaitsee sademetsässä, mutta silti siellä ei ole yhtään kaivoa, vaan kaikki käyttövesi kerättiin erittäin ansioituneesti kehitetyn sadevedenkeruujärjestelmän avulla. Vesi kerättiin suuriin altaisiin, jotka oli rakennettu siten, että kivetyiltä kaduilta vesi valui suoraan altaisiin. Kasteluvettä tarvittiin paljon mm. maatalouden tarpeisiin. Tällaisen vesijärjestelmän ylläpito on vaatinut erittäin järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja sitä Tikal olikin noin 800-luvulle saakka, jolloin Tikalissa alkoi tapahtumaan kansannousuja. Kansannousujen seurauksena hallitsijat ja papisto surmattiin ja moni asia loppui heidän mukanaan kuten ajanlaskun kehittäminen ja vesijärjestelmän ylläpito. Kapinalliset asuttivat tämän jälkeenkin Tikalia, mutta hoidon puutteessa mm. vesijärjestelmät tukkeutuivat ja rappeutuivat ja kaupunki muuttui pikkuhiljaa elinkelvottomaksi ja hautautui tuhanneksi vuodeksi viidakon alle, ennen kuin ensimmäisen löytöretkeilijät alkoivat tutkia ja kaivaa sitä esiin 1800 – 1900 luvun vaiheessa.

Temppeli numero 1 ollut yhdeksäntasoinen, se on mayojen pyhä luku ja symbolisoi yhdeksää alamaailman kerrosta

Keskusakropolis, jossa on useina eri aikakausina rakennettuja hallintorakennuksia

Tikal oli todella upea retkikohde, teimme sinne 6 – 7 tunnin päiväretken, mutta hyvin olisi mennyt toinenkin päivä. Raunioita on paljon ja ihmeteltävää riittää. Monen pyramidin päälle pääsee myös kiipeämään, ja mehän kiipesimme kaikille sallituille. Me selvisimme täällä hyvin kahden matkaoppaan tietojen varassa (meillä oli toisessa myös hyvä kartta alueesta), mutta tarjolla olisi ollut edullisia, hyvää englantiapuhuvia oppaitakin ja monet käyttivät niitä. Meistä on kuitenkin mukavampaa kiertää omaan tahtiin ja katsella kiinnostavia kohteita niin kauan kuin meistä itsestä tuntuu mukavalta.

Temppeleiden ja raunioiden lisäksi alueella on myös paljon eläimiä ja näimmekin siellä värikkäitä lintuja, perhosia, kalkkunoita (näitä on erityisen paljon isoina ryhminä ja ne ovat suojeltuja) sekä apinoita. Alueelta löytyy kuulemma myös runsaasti jaguaareja, erilaisia jyrsijöitä, liskoja ja käärmeitäkin. Nämä kaikki jälkimmäiset kuitenkin viihtyvät siellä vain silloin kuin ihmiset ovat sieltä jo pimeän tullen poistuneet hotelleihinsa.

6-9.1 Atilanjärvellä

Antiquasta jatkoimme minibussilla parin tunnin matkan korkealle vuoristoon Atilan järven rannalle. Pysähdyspaikkamme oli Panajachel (voisi ehkä sanoa järvialueen ”pääkaupunki”), jossa leiriydyimme aika mukavaan uima-allashotelliin neljäksi päiväksi. Täällä vain lepäilimme ja keräsimme voimiamme uima-altaalla löhöillen, uiden ja nauttien keskipäivän auringosta. Täällä korkealla vuoristossa illat ja aamut ovat jo viileitä ja me kaikki saimmekin heti nuhat ilmastonvaihtelusta johtuen.

Miksu laskee murtolukuja (koulun antamia läksyjä pidennetylle lomalle)

Järvialue on iso ja sen läheisyydessä on kaksi isoa, toimivaa tulivuorta, jonne tehdään paljon retkiä. (Koko tämä Väli-Amerikka on muuten täynnä tulivuoria, kun tämän alla menee yksi mannerlaatan saumakohdista). Viimeisestä ”tulivuorenpurkauksesta”, joka ei ollut iso, on kulunut reilut puoli vuotta ja tällä erää vuoret eivät sylje sulaa laavaa, joten päätimme jättää nämä tulivuoret väliin. Kiipeilykään vuorelle ei houkutellut, kun nämä vuoret ovat vielä edelliselle kiipeämäämme isompia, sinne ei ehtisi yhden päivän aikana kiivetä sekä tulla takaisin. Joten keskityimme löhöilyyn ja lyhyihin jalan tehtyihin tutkimusretkiin lähikulmille.

Tulivuoret näkyvät vähän usvaisina aamuvarhaisella

Sunnuntaina, riittävästi lepäiltyämme, lähdimme minibussilla Antiguan kautta Guatemala Cityyn, josta jatkoimme yöbussilla kohti pohjoista ja Tikalia. Minibusseilla kulkeminen on aina sujunut täällä mallikkaasti, vaikka olemmekin käyttäneet halpisyhtiöitä (esim Antigua-Panajachel väli, 2 h, maksaa 5 $/henkilö). Tällä kertaa meillä on tuplahintainen kuljetus, kun halpisyhtiöt eivät kulkeneet meille sopivaan kellon aikaan, ja ihanan isoista jalkatiloista huolimatta, meillä on enemmän ongelmia kuin koskaan. Ensinnäkin tie on sortunut parista kohtaan (ei aina kovin kiva juttu kapeilla vuoristoteillä), ja yhdestä kohtaa pätkä tietä on kokonaan hävinnyt, mutta pääsimme onneksi ohittamaan senkin joen yli menevän kiertotien kautta Sitten ongelmat alkavatkin oikein kunnolla, kun bussin moottori alkoi keittää. Matkustajat antoivat juomavetensä alkuhätiin, jotta päästiin nitkuttamalla joelle saakka hakemaan lisää vettä moottorin jäähdyttämiseksi. Ja siinähän jäähdyteltiin, tunti jos toinenkin siinä taisi mennä. Meillä ei ollut mitään hätää, kun olimme laskeneet matkaamme varoaikaa, 4-5 tuntia, mutta muutamat muut matkustajat olivat tulisilla hiilillä, kun heidän lentonsa olivat lähdössä samaisena alkuiltana Guatemala Citystä…toivottavasti ehtivät niihin.

Kuljettaja jäähdyttelee kuumentunutta moottoria

Me ehdimme hyvin vielä shoppailla ja syödä Antiguassa ennen Guatemala Cityyn siirtymistä, josta lähdimme luksusyöbussilla kohti Tikalia. Emme olleet aiemmin kokeilleet tällaista luksusyöbussia, joten emme oikein tienneet mikä meitä odottaa, mutta jos olisimme aiemmin tienneet saavamme 40 dollarilla/henkilö paikat kaksikerroksisen bussin toisen kerroksen etupenkeistä, iltapalan bussiemännän tarjoilemana, ruumaan menevistä matkatavaroista kuitit (ei tarvinnut miettiä mahtaako ne matkata meidän mukana perille saakka)sekä turvallisuuden tunnun kun bussiin oli turvatarkastus läpivalaisuineen, olisimme varmasti käyttäneet tätä jo aiemmin. Tiesimme ettei täällä suositella kulkemista öisin ja useimmat kuljetukset eivät silloin kuljekaan, mutta täällä on se verran paljon tuhdisti aseistettuja poliiseja tien varsien tarkastuspisteissä, että kovin turvattomalta kulkeminen ei tuntunut.

Yksi outo juttu täällä kuitenkin on tullut vastaan tuolla tien päällä liikkuessa, siis juuri nimenomaan täällä Guatemalassa, nimittäin, kun ylitetään maantieteellisesti eri hallintoalueiden rajoja, niin rajoilla on aina ”hedelmätarkastukset”. Rajojen yli ei siis saa viedä hedelmiä, ilmeisesti, jottei niistä leviävät taudit leviäisi toisille alueille. Outoa, mutta ovat näistä kovin tarkkoina ja herättivät meidätkin keskiyöllä bussissa tekemään selkoa mitä meillä onkaan kasseissa...unenpöpperöisinä emme kuitenkaan muistaneet, että ruumassa olevassa rinkassahan meillä oli kolme omenaa, jotka sitten "salakuljetimme" Tikalin alueelle, kun eivät niitä kerran löytäneet :)

6.1 Markkinoilla Chichicastenangossa

Torstaisin ja sunnuntaisian Chischicastenangossa valtakunnan suurimmat markkinat, ja niinpä meidänkin oli päästävä sinne. Ostimme Atilasta edestakaiset bussimatkat tunnin päässä sijaitsevaan paikaan ja shoppailimme koko päivän markkinoilla.

        

              

Markkinat olivat värikkäät ja tarjolla oli jos minkälaista tavaraa. Tavaroiden väriloiston keskellä oli ihanaa katsella ja kuvailla paikallisia ihmisiä, jotka olivat tulleet vuorilta myymään käsitöitään ja olivat pukeutuneet värikkäisiin vuoristolaisvaatteisiin; naiset olivat kauniita pitkissä hameissaan ja  käsinkirjailluissa paidoissaan, monilla oli vauva kietaistuna huiviin, miehet puolestaan olivat komeita stetsoneissaan ja todella kirjavissa puseroissa ja housuissaan. Olimme varautuneet jo etukäteen, että ostamme täältä kaikki mahdolliset matkamuistot, mutta loppujen lopuksi emme kovin paljon ostelleet. Käsityöt ovat kyllä todella kauniita, mutta ovat vähän liian värikkäitä meidän kotiin. Ostimme kuitenkin kaitaliinoja, seinävaatteita, keittiötekstiilejä, paikallista musiikkia ja koruja. Lapset saivat lisäksi puukkoja, katurolekseja ja jotain muuta pientä krääsää.

Markkinapäivä oli kaiken kaikkiaan antoisa ja sitä ei kannata jättää väliin täällä liikkuessaan, mutta ensin tavarapaljoutta katsellessa tulee tunne, että oi miten ihania juttuja täällä onkaan, mä haluun ostaa kaikkea (nehän on niin halpojakin täällä), mutta pidempää katseltua tavaraan alkaa jotenkin kyllästyä ja tajuaa että ilman näitäkin voi elää J

Paluumatkalta markkinoilta nähtiin hautajaissaattue

4-5.1 Antigua, söpönen pikku kaupunki Guatemalassa

Saavumme puolenpäivän aikoihin bussilla Antiguahun. Kuljettajamme on ajanut melkoista vauhtia pikkubussiamme Hondurasista, sillä tiet eivät aina ole olleet ihan ensiluokkaisia ja vuoristoakin ylä- ja alamäkineen oli yllättävän paljon. Minibussissa oli tunnelmaa, kun sinne ahtautui 15 ihmistä, Jaanakin istui puolet matkalla vain toisella pakaralla penkillään. Tavarat saimme onneksi sidottua narulla bussin katolle, vain pari kertaa piti pysähtyä korjaamaan reppuja, kun joku huomasi repun roikkuvan niin reunalla, että joutui kannattelemaan sitä ikkunasta J. Kuljettaja ajoi ehkä välillä kaarteissa vain kahden renkaan varassa. Pääsimme kuitenkin perille ehjin nahoin.

Antiguassa meillä kävi tuuri, 200 metriä bussiasemalta käveltyämme, löysimme soman pikkuhotellin, CasaPinon, jossa olit tilaa mistä valita huone. Itse asiassa lähtiessämme seuraavana päivänä ja heidän kirjatessa tietojamme varauskirjaan, huomasimme, että olimme ainoat asiakkaat kolmeen päivään J.  No se ei meitä haitannut, saamamme huoneet olivat aivan ihanat, sängyt pehmeät, suihku ihan luksusta lämpimine vesineen ja isoine paksuine pyyhkeineen. Lisäksi huoneemme sijaitsi hotellin perällä ja siellä oli niin rauhallista ja hiljaista nukkua. Aamiainen oli paras tähän mennessä ja palvelu pelasi ainoina asiakkaina. Tunnelma talossa oli kuin luostarissa (ja sänkymme yläpuolella olikin risti, joten ilmeisesti tämä oli jonkun kirkon majapaikka), täällä oli paljon henkilökuntaa vain meitä varten ja tätä voi suositella muillekin tänne tuleville, hinta-laatu suhde on suorastaan loistava.

Antigua on matala kaupunki, täynnä pieniä, somia, värikkäitä taloja. Kaupunki on laaja ja siellä voi tehdä hyviä ostoksia, syödä hyvin ja opiskella halvalla espanjaa yksityistunneilla (on oikein kuuluisa siitä). Täällä on myös paljon reppumatkailijoita, jotka tuovat mukanaan paljon palvelujen tarjoajia, kaupunki on täynnä pieniä matkatoimistoja, jotka järjestävä varsin kohtuuhintaisia matkoja ja retkiä ihan minne vaan. Ja hyviä retkijohteita riittää lähituntumassa, on tulivuoria, markkinoita, kansallispuistoja jne. Täällä voisi oikeasti asustella pidempäänkin.

Me söimme täällä yhden matkamme parhaista aterioista, se oli seisovassa puffet, jossa ravintolaan sisään mennessä valittiin todella hyvistä paikallisruoista koostuvasta pöydästä haluamansa ja tarjoilijat toivat ne sitten pöytään juomien kanssa. Me söimme täällä ihanaa ruukuissa haudutettua lihapataa, erilaisia pihvejä, salaatteja, riisiä, papuja ja tortillaleipiä. Todella hyvää ja lasku neljältä hengeltä juomineen 30 euroa, onhan se kalliimpi kuin noissa aiemmissa paikoissa, mutta kyllä sen arvoinen.

Antiguassa saimme myös vihdoin vaihdettua euromme, niitähän ei noteerata juuri missään näissä maissa, Costa Ricassa olisi ollut tämän lisäksi ainoa mahdollisuus vaihtaa niitä. Kysyttyämme turistineuvonnasta vaihtopaikkaa (kun jo kaksi pankkia ennen tätä oli kieltäytynyt vaihtamasta euroja), kertoivat ettei näin uuden vuoden jälkeen niitä saa missään vaihdettua, koska rahamarkkinat ovat vielä sekaisin vuoden vaihtumisen jälkeen ja todellista kurssia ei tiedä kukaan. Toinen neuvojista järkkäsi viimein jonkun kaverinsa hotelliin vaihtomahdollisuuden huonolla kurssilla, jonka jätimme käyttämättä. Illemmalla löysimme sivukujalta international Bankin, jossa saimme helposti vaihdettua rahamme hyvään kurssiin. Aina ei kannata kysyä keskusturistineuvonnastakaan, vaan etsiä itse. Sama pätee täällä majoituksiin ja retkiin, olemme aina itse löytäneet yleensä parhaimmat ja edullisimmat.

Täällä järjestimme myös matkamme jatko-osat, ostimme liput Atilan järvelle, varasimme kivan majoituksen paikallislehden mainoksen perusteella ja ostimme liput sunnuntaina luksusyöbussiin pohjoiseen Tikaliin, Antigua on siis oikein hyvä paikka hoitaa kaikki perusasiat kuntoon matkaa varten, vaikka ehdimme kyllä tekemään tässä välissä pikkuostoksia ja ihastelemaan somia taloja ja kujasia.

2-3.1 Copan, Honduras

Saavuimme San Salvadorista omalla yksityisellä minibussilla Hondurasiin. Tarkoitus oli ilmeisesti muutaman muunkin tulla samaan kyytiin, mutta heitä olikin tullut mukaan niin paljon, että heillä oli oma bussi. Me maksoimme kuitenkin vain 100 dollaria reilun kuuden tunnin kyydistä.

Olimme varautuneet, että Hondurasissa olisi todella alkeellista ja likaista sekä joka kadunkulmassa olisi joku roisto väijyksissä, mutta yllätyimmekin iloisesti kun raunioiden ympärille kasvanut Copanin kaupunki mukulakivikatuineen vaikutti kohtalaisen siistiltä, paljon palveluita tarjoavalta ja alueella oli turvallista liikuskella. Suorastaan viehättävä kylä. Ei pitäisi aina olla niin ennakkoasenteellinen, mutta jotenkin nuo matkaoppaat olivat keskittyneet ihan muihin asioihin (tai me olimme lukeneet vain sen minkä halusimme). Joka tapauksessa todella positiivinen yllätys.

Päätimmekin heti yöpyä täällä kaksi yötä, jotta ehtisimme kunnolla katsella raunioita sekä kylää. Lisäksi majoituksemme täällä oli matkan tähän asti halvin, vain 18 dollaria/yö, ihan siisti perhehotelli, jonka tytär puhui hyvää englantia ja kertoi, että isä fiksaa parhaillaan vettä kuntoon. No, me olimme jo tottuneet, että vettä tulee näissä maissa silloin kun tulee, mutta emme tajunneet, että tyttö tarkoittikin, että isä korjaa lämminvesi puolta kuntoonJ Hehe, meillä ei ole ollut lämmintä vettä ainakaan viidessä viimeisessä majoituksessa, joten emme osanneet aavistaakaan, että täällä sellaista voisi saada. Huom. täällä on ollut koko ajan sen verran lämmin, ettei lämmintä vettä kyllä olla kaivattukaan.

Meillä on hyvät kartat ja oppaat alueesta, yksikään steela ja alttari ei jää tutkimatta

Dansku tulkitsee kiven hieroglyfejä

Copanin rauniot ovat upeat, kun liikutte vähänkään täälläpäin, niin niitä ei kannata jättää väliin, vaikka tänne vähän matkaa onkin. Copanin mayakaupungin perustamisvuosi uskotaan olleen 460-luvulla, mutta varsinaisesti sen kukoistuskausi on ollut 600 – 800 luvulla. Copan kuuluu maailmaan mayakaupungeista viiden parhaiten säilyneiden joukkoon ja erityisesti Copan on kuuluisa sen hyvin säilyneistä hieroglyfeistä sekä jalkapallokentästä. Copan tuhoutui lopulta ylikuormitukseen (vuonna 925 siellä oli enää puolet jäljellä sen 10 000 asukkaasta), sehän on perustettu laaksoon, joka on ollut varsin hedelmällinen, mutta loppujen lopuksi kaupungissa asui liikaa ihmisiä ja maa ei pystynyt tuottamaan enää kaikille syötävää, tuli katoja, nälänhätää ja sairauksia ja sen mukana poliittisia levottomuuksia, ja lopulta alue hylättiin ja se hautautui sadoiksi vuosiksi viidakon peittoon. Alue löydettiin ensimmäisen kerran jo 1400 luvulla, mutta se ei varsinaisesti kiinnostanut ketään tuolloin, joten se sai jäädä rauhassa oman onnensa nojaan viidakkoon Varsinaisesti vasta 1800-luvun löytöretkeilijät löysivät sen uudelleen, ostivat alueen itselleen ja alkoivat tehdä argeologisia kaivauksia. Osa alueesta on kärsinyt varsin pahoja tuhoja, kun osittain sen päältä oli virrannut joki, jonka suuntaa jouduttiin kääntämään, kun kaivaukset aloitettiin. Myös viidakko oli tehnyt melkoista tuhoa, kun raunioiden päälle oli kasvanut puita ja niiden juuret uloittuivat ties minne.

Mayojen jalkapalloa pelattiin 3 -7 hengen joukkueilla, 3 kg:n rakakumipalloon ei saanut koskea käsillä, eikä sitä saanut potkia. Pisteitä sai hoitamalla pallon vastustajan puolelle tai päättämällä pelin lopullisesti tekemällä "korin" sivulla olevaan renkaaseen (rengas on sivuttain, joten ei ihan helppoa). Pelin loppuessa häviävän joukkueen kapteenin pää leikattiin poikki.

Puut ovat kasvaneet raunioiden päälle sen vuosisatojen viidakkoon hautatutumisaikana

Alue on kivan kokoinen, sen kiertää 3 – 4 tunnissa ja lastenkin mielenkiinto jaksoi säilyä sen ajan, varsinkin tarinat mayajalkapallosta jaksoivat kiinnostaa sekä uhrimenoihin liittyvät aika raa´ankinlaiset riitit. Meillä on nyt tällainen Indiana Jones –vaihe menossa. Kaiken kaikkiaan nähtyämme aiemmin Meksikon Uxmalin ja Chicken Itzan (jotka myös luetaan näihin merkittäviin mayakaupunkeihin), Copan on pieni näihin verrattuna, mutta myös aika erilainen ja siksi mielenkiintoinen. Nyt odottelemme vain, että pääsemme vielä tällä reissulla näkemään Guatemalan pohjoisosassa olevan Tikalin, joka kuulemma on yhtä upea kuin nämäkin, mutta taas omalla tavallaan.