Saavumme Salvadoriin kuumimpaan turistisesonkiaikaan. Emme tietenkään aavista tätä etukäteen, mutta huomaamme sen varsin pian, kun kohtuullista hotellihuonetta ei meinaa ensin millään löytyä Playa Tuncasta, jonne kaikki muutkin meidän lisäksi haluavat juhlimaan uutta vuotta. Löydämme lopulta pikkumökin kivantuntuiselta hotellialueelta, edullisenkin, valitettavasti alueelle tulee vettä vain ajoittain, kun on ollut ongelmia putkien kanssa pahoittelevat omistajat. No päätämme kestää sen, vaikka olis ihan kiva päästä suihkuun kahden päivän bussissa matkustelun jälkeen ja muutenkin olis kiva saada vessaa vedettyä, varsinkin kun mukana on pari vatsatautista J. Niin meidän ekat vatsataudit ovat iskeneet, ensin Danskuun ja sitten Jaanaan, jolla oikeasti on teräsvatsa ja hän ei saa vatsatautia yleensä missään.
Ensimmäisenä yönä meille selviää miksi majoituksemme on niin halpa, vaikka onkin kuumin sesonki menossa; nimittäin bambumökkimme seinän takana, 3:n metrin päässä on paikan ykkösbailumesta. Ensin jokin paikallinen bändi rummuttaa puolelle öin ja sitten alkaa DJ panna parastaan surffi- ja teknomusiikin saralla. Kyllä oli kärttyä porukkaa meidän mökissä aamulla. Onneksi kauempana, musiikin ulottumattomista, oli Casa Miramarista vapautunut meille huone pariksi seuraavaksi yöksi. Kannoimme tavaramme sinne välittömästi ja asettauduimme kodiksi.
Playa Tunca on surffareiden taivas. Tänne tullaan yöeensä pidemmäksi aikaa asustelemaan kommuuneihin ja odottelemaan isoja aaltoja. Paikka on aika alkeellinen vielä, pieni ja jotenkin kotikutoinen. Rantaosuus on aika lyhyt, mutta tällaisia eri rantoja on lukuisia peräkkäin. Tämä on näistä isoin ja ainoa, josta saa jonkinlaisia palveluja. Viihdyimme hyvin surffareiden seassa uiden ja rennosta rantaelämästä nauttien. Tarkoitus oli ottaa myös surffitunteja, mutta vatsatauti on levinnyt nyt kaikkiin, paitsi Teroon, joten emme uskaltautuneet aalloille.
Otimme myös rannalla uuden vuoden vastaan. Ostimme lähikaupungista kasoittain puoli-ilmaisia raketteja (saimme viidellä dollarilla ison kassillisen niitä ja paukuttelimme niitä pitkän tovin)., emme voineet kuin ihmetellä miten kalliita raketit ovatkaan Suomessa, nämä ovat ihan samanlaisia ja maksavat vain murto-osan. Nämä eivät tosin ole ehkä minkään virallisesti tahon hyväksymiä.
Tässä hierotaan rakettikauppaa
Playa Tuncassa on ihan turvallisen oloista, mutta kyllä sielläkin kehotetaan pimeän tullen hakeutumaan hotellialueen lukittujen porttien sisäpuolelle. Porttien lisäksi porteilla päivystää tuhdisti varustetut vartijat ja usein myös isoja koiria. Tämä on ihan outo juttu meille turvallisuuteen tottuneille suomalaisille, Tämä on oppaan mukaan Väli-Amerikan väkivaltaisin maa ja täällä on paljon alueita, joilla ei pitäisi liikkua päivisinkään. Kun saavumme viimeisenä iltanamme pääkaupunkiin San Salvadoriin, niin kadut näyttävät autioilta (vähän kuin Helsingissä juhannuksena), mutta kun menemme sisään isoon kauppakeskukseen, niin siellähän on vaikka kuinka paljon ihmisiä ja elämää. Täällä paikallisten varakkaiden ihmisten kidnappaukset ovat arkipäivää ja he joutuvat elämään omilla muurein ja sähköaidoin ympäröidyillä alueilla, jonne mennään vahvasti aseistettujen vartijoiden ohi porteista. Tuntuu meidän näkökulmasta aika säälittävältä. Mekin olemme jättäneet kaikki arvoesineet kotiin ja kuljemme rähjääntyneinä reppureissaajina ympäriinsä, emmekä oikeasti jaksa kiinnostaa paikallisia, muuten kuin juttuseurana. Ihmiset ovat täällä kovin ystävällisiä ja heitä on vähän vaikea kuvitella väkivaltaisiksi..
Niin ja sekin vielä on mainittava tästä Salvadorista, nimittäin se miten moderni maa tämä oikeastaan onkaan, täällä on isoja kauppakeskuksia, joista saa ihan mitä tahansa kansainvälisiä tuotteita ja merkkejä. Tuotteiden hinnat ovat kuitenkin halvat ja kun vertaa esim. Costa Ricaan, joka yrittää esittää modernia maata, niin sieltä ei saa ollenkaan samalla lailla kaikkea meille tuttuja länsituotteita ja merkkejä, ja hintataso heidän omillla merkeilläänkin on siellä ihan pilvissä. Täällä Salvadorissa on kuitenkin isot elintasoerot, iso osa kansasta elää köyhyysrajan alapuolella ja se tuo tullessaan väkivaltaa, jengejä ja huumeita.
Juhlimme Miksun 12 v synttäreitä San Salvadorissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti