Jaanan pohjetta on lepuutettu nyt pari päivää ja se tuntuu miltei normaalilta (täällä nuo pikkuvenähdykset paranevat paljon nopeammin jatkuvasta lämmöstä johtuen), joten päätämme lähteä päivän mittaiselle kiipeilyretkelle toiselle saaren tulivuorista. Valitsemme kohteeksi pienemmän vuoren, Maderasin, joka kohoaa noin 1500 metrin korkeuteen. Oppaaksi lähtee naapurissa olevan turistikioskin parikymppinen poika, joka osaa vain espanjaa, muttei se haittaa, koska tällä retkellä on tärkeintä keskittää voimansa kiipeämiseen, ei rupatteluun J
Siellä se tulivuori jo odottaa meitä
Meidät viedään ensin hotellilta tulivuoren juurella sijaitsevalle maatilalle, josta reitti alkaa. Maatalosta saamme ostaa aamupalaa ja eväitä mukaan retkelle. Lähtöpolulla oleva kyltti, 6 km kraaterijärvelle (tulivuoren kraateriin on muodostunut järvi, joka on päämääränämme) ei vaikuta ollenkaan pahalta, ei edes lapsista. Sehän on vain saman verran kuin Karhunkierros he toteavat, vaikka eivät ehkä huomioi tässä, että tämä reitti on aika ylä- ja alavoittoista.
Me vaellamme reitin ylös järvelle noin neljässä tunnissa, vietämme kraaterijärvellä uiden ja eväitä syöden tunnin verran ja palaamme alaspäinkin noin neljä tuntia. Retkeen meni juuri sen verran aikaa kun sen arviointiaikakin oli, vaikka meillä oli lapset mukana. Muut vaeltajat (lähinnä amerikkalaiset) jaksoivat ihmetellä miten noin pienet lapset voi jaksaa tällaisen rasituksen…ja olihan se oikeasti aika rankkaa, jopa Jaana joka lenkkeilee ja ui säännöllisesti, sai tästä lihakset, lähinnä pohkeet, reidet ja peffat, kipeäksi useammaksi päiväksi. Täytyy vain ihmetellä, että lapset oikeasti jaksoivat tämän niin hyvin.
Reitti ylös ei ole mitenkään helppo, polku on aika kapea ja ylemmäs mennessä tulee sademetsää, joka tuo tulleessaan kosteutta ja mudan polulle. Alaspäin tullessa ei ole yhtään helpompaa, kun rinne on aika jyrkkä, muta liukasta, joten sieltä ei voi tulla kovin nopeaa vauhtia alaspäinkään Joten kyllä se kestää ihan helposti ainakin tuon 8 tunnin verran. Matkaan pitää lähteä aikaisin, jotta ehtii takaisin ennen pimeää. Täällä valoisa aika on aamukuudesta iltakuuteen.
Kraaterijärvellä pojat pulahtivat uimassakin
Paluumatkalla jo iltahämärissä vaatteet mutaisina
(kaikki vaatteet menivät roskiin retken jälkeen)
Matkan aikana näimme banaani- ja luonnonkahviplantaasien lisäksi mölyapinoita, ja varsinkin kuulimme niiden jyhkeää melua, mutta myös erilaisia lintuja näkyi siellä täällä. Päivä oli sen raskausasteesta huolimatta oikein antoisa ja retki kannatti tehdä, olihan se yksi tämän saarelle tulomme syy. Niin, ja Jaanan jalka muuten kesti retken oikein hyvin, kaikki lihakset olivat seuraavana päivinä sen verran kipeiltä ettei yksi pieni venähdys tuntunut enää missään J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti