Floresista hyppäsimme minibussin ja tavallisen bussin välimuotobussiin ja matkasimme 20 $/henkilö kuudessa tunnissa Belizeen. Matka oli hikinen, kun istuimme bussin perällä, ilmastointi ei oikein toiminut ja aurinko paistoi koko päivän. Pääsimme kuitenkin hyvin perille suoraan satamaan, josta jatkoimme isolla vuoroliikennemoottoriveneellä Cay Calkerin saareen.
 |
| Saarella kuljetaan golfautomallisilla takseilla |
Matka saareen kesti vain 45 minuuttia ja olimme ihanalla valkohiekkaisella paratiisisaarella. Kadutkin olivat valkoista hiekkaa, tosin jotenkin kovettunutta, että niillä pääsi hyvin kulkemaan. Saarella ei ole autoja, vaan siellä kuljetaan golfkärryjen tapaisilla pikkutakseilla. Tosin saari on niin pieni, että siellä pääsee kaikkialle jalkaisin. Se on vain muutaman kilometrin pituinen ja leveydeltään ehkä 300 – 400 metriä. Vakituisia asukkaita täällä on 1300 ja paljon talvehtivia eläkeläisiä pohjois-amerikasta, jotka nostaa mukavasti saaren hintatasoa. Täällä saarella on oikein kiinteistönvälitystoimistokin, joka välittää hauskoja paaluille rakennettuja, värikkäitä taloja saarelta. Helppo kuvitella muuten, että kun yksi pikkutornado puhaltaa tänne suuntaan, kaikki talot on hetkessä kumossa.
Paikallinen trooppisten mehujen kioski
Pyörä on täällä yleinen kulkuväline, täällä muuten näkee paljon todella mustia ihmisiä
Tämän saaren nähtävyydet on katsottu kahdessa tunnissa ja täällä ei oikeasti ole mitään meganähtävyyksiä, vaan tänne tullaan sukeltamaan, snorklailemaan, leijasurffaamaan ja purjehtimaan. Mutta saarella on myös hauska katsella ihania pikkutaloja, löhöillä palmun alla riippumatossa (ostimme täältä itsellemme taas yhden riippumaton lisää, entisten kolmen lisäksi J) ja kävellä valkoisen hiekan rannoilla tai pistäytyä kivoihin pikku rantabaareihin.
Riippumattoja laiturilla
Viihdyimme täällä oikein hyvin pari päivää, vaikka tuulista johtuen Jaana ei päässytkään sukeltamaan himoitsemalleen Blue Hole korallille, yhtään sukelluslaivaa ei lähtenyt näinä tuulisina päivinä liikenteeseen, mutta leijasurfaajia näkyi sitten sitäkin enemmän. Nautimme saaren rennosta ilmapiiristä, hyvästä ruoasta (söimme jopa aamupalaksi burritoksia) ja tankkasimme aimo annokset D-vitamiinia lopputalven varalle.
Pojilla futisturnaus menossa paikallisten kanssa
Huomenna, lauantaina, puolen päivän aikaan (täkäläistä aikaa, joka on + 8 h Suomen aikaan verrattuna) alkaa paluumatkamme kotiin ja rantaudumme sinne kelloja hieman siirreltyämme iltasella, kuuden aikoihin. Kiitos seurasta, kun olette jaksaneet lukea blogiamme, ei ole onneksi tarvinnut täällä ihan yksin jutella, kiitos kaikista kommenteistanne ja palataan taas piakkoin seuraavan matkan puitteissa (kohdetta ei ole vielä lyöty lukkoon).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti