Antiquasta jatkoimme minibussilla parin tunnin matkan korkealle vuoristoon Atilan järven rannalle. Pysähdyspaikkamme oli Panajachel (voisi ehkä sanoa järvialueen ”pääkaupunki”), jossa leiriydyimme aika mukavaan uima-allashotelliin neljäksi päiväksi. Täällä vain lepäilimme ja keräsimme voimiamme uima-altaalla löhöillen, uiden ja nauttien keskipäivän auringosta. Täällä korkealla vuoristossa illat ja aamut ovat jo viileitä ja me kaikki saimmekin heti nuhat ilmastonvaihtelusta johtuen.
Miksu laskee murtolukuja (koulun antamia läksyjä pidennetylle lomalle)
Järvialue on iso ja sen läheisyydessä on kaksi isoa, toimivaa tulivuorta, jonne tehdään paljon retkiä. (Koko tämä Väli-Amerikka on muuten täynnä tulivuoria, kun tämän alla menee yksi mannerlaatan saumakohdista). Viimeisestä ”tulivuorenpurkauksesta”, joka ei ollut iso, on kulunut reilut puoli vuotta ja tällä erää vuoret eivät sylje sulaa laavaa, joten päätimme jättää nämä tulivuoret väliin. Kiipeilykään vuorelle ei houkutellut, kun nämä vuoret ovat vielä edelliselle kiipeämäämme isompia, sinne ei ehtisi yhden päivän aikana kiivetä sekä tulla takaisin. Joten keskityimme löhöilyyn ja lyhyihin jalan tehtyihin tutkimusretkiin lähikulmille.
Tulivuoret näkyvät vähän usvaisina aamuvarhaisella
Sunnuntaina, riittävästi lepäiltyämme, lähdimme minibussilla Antiguan kautta Guatemala Cityyn, josta jatkoimme yöbussilla kohti pohjoista ja Tikalia. Minibusseilla kulkeminen on aina sujunut täällä mallikkaasti, vaikka olemmekin käyttäneet halpisyhtiöitä (esim Antigua-Panajachel väli, 2 h, maksaa 5 $/henkilö). Tällä kertaa meillä on tuplahintainen kuljetus, kun halpisyhtiöt eivät kulkeneet meille sopivaan kellon aikaan, ja ihanan isoista jalkatiloista huolimatta, meillä on enemmän ongelmia kuin koskaan. Ensinnäkin tie on sortunut parista kohtaan (ei aina kovin kiva juttu kapeilla vuoristoteillä), ja yhdestä kohtaa pätkä tietä on kokonaan hävinnyt, mutta pääsimme onneksi ohittamaan senkin joen yli menevän kiertotien kautta Sitten ongelmat alkavatkin oikein kunnolla, kun bussin moottori alkoi keittää. Matkustajat antoivat juomavetensä alkuhätiin, jotta päästiin nitkuttamalla joelle saakka hakemaan lisää vettä moottorin jäähdyttämiseksi. Ja siinähän jäähdyteltiin, tunti jos toinenkin siinä taisi mennä. Meillä ei ollut mitään hätää, kun olimme laskeneet matkaamme varoaikaa, 4-5 tuntia, mutta muutamat muut matkustajat olivat tulisilla hiilillä, kun heidän lentonsa olivat lähdössä samaisena alkuiltana Guatemala Citystä…toivottavasti ehtivät niihin.
Kuljettaja jäähdyttelee kuumentunutta moottoria
Me ehdimme hyvin vielä shoppailla ja syödä Antiguassa ennen Guatemala Cityyn siirtymistä, josta lähdimme luksusyöbussilla kohti Tikalia. Emme olleet aiemmin kokeilleet tällaista luksusyöbussia, joten emme oikein tienneet mikä meitä odottaa, mutta jos olisimme aiemmin tienneet saavamme 40 dollarilla/henkilö paikat kaksikerroksisen bussin toisen kerroksen etupenkeistä, iltapalan bussiemännän tarjoilemana, ruumaan menevistä matkatavaroista kuitit (ei tarvinnut miettiä mahtaako ne matkata meidän mukana perille saakka)sekä turvallisuuden tunnun kun bussiin oli turvatarkastus läpivalaisuineen, olisimme varmasti käyttäneet tätä jo aiemmin. Tiesimme ettei täällä suositella kulkemista öisin ja useimmat kuljetukset eivät silloin kuljekaan, mutta täällä on se verran paljon tuhdisti aseistettuja poliiseja tien varsien tarkastuspisteissä, että kovin turvattomalta kulkeminen ei tuntunut.
Yksi outo juttu täällä kuitenkin on tullut vastaan tuolla tien päällä liikkuessa, siis juuri nimenomaan täällä Guatemalassa, nimittäin, kun ylitetään maantieteellisesti eri hallintoalueiden rajoja, niin rajoilla on aina ”hedelmätarkastukset”. Rajojen yli ei siis saa viedä hedelmiä, ilmeisesti, jottei niistä leviävät taudit leviäisi toisille alueille. Outoa, mutta ovat näistä kovin tarkkoina ja herättivät meidätkin keskiyöllä bussissa tekemään selkoa mitä meillä onkaan kasseissa...unenpöpperöisinä emme kuitenkaan muistaneet, että ruumassa olevassa rinkassahan meillä oli kolme omenaa, jotka sitten "salakuljetimme" Tikalin alueelle, kun eivät niitä kerran löytäneet :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti