Saavuimme San Salvadorista omalla yksityisellä minibussilla Hondurasiin. Tarkoitus oli ilmeisesti muutaman muunkin tulla samaan kyytiin, mutta heitä olikin tullut mukaan niin paljon, että heillä oli oma bussi. Me maksoimme kuitenkin vain 100 dollaria reilun kuuden tunnin kyydistä.
Olimme varautuneet, että Hondurasissa olisi todella alkeellista ja likaista sekä joka kadunkulmassa olisi joku roisto väijyksissä, mutta yllätyimmekin iloisesti kun raunioiden ympärille kasvanut Copanin kaupunki mukulakivikatuineen vaikutti kohtalaisen siistiltä, paljon palveluita tarjoavalta ja alueella oli turvallista liikuskella. Suorastaan viehättävä kylä. Ei pitäisi aina olla niin ennakkoasenteellinen, mutta jotenkin nuo matkaoppaat olivat keskittyneet ihan muihin asioihin (tai me olimme lukeneet vain sen minkä halusimme). Joka tapauksessa todella positiivinen yllätys.
Päätimmekin heti yöpyä täällä kaksi yötä, jotta ehtisimme kunnolla katsella raunioita sekä kylää. Lisäksi majoituksemme täällä oli matkan tähän asti halvin, vain 18 dollaria/yö, ihan siisti perhehotelli, jonka tytär puhui hyvää englantia ja kertoi, että isä fiksaa parhaillaan vettä kuntoon. No, me olimme jo tottuneet, että vettä tulee näissä maissa silloin kun tulee, mutta emme tajunneet, että tyttö tarkoittikin, että isä korjaa lämminvesi puolta kuntoonJ Hehe, meillä ei ole ollut lämmintä vettä ainakaan viidessä viimeisessä majoituksessa, joten emme osanneet aavistaakaan, että täällä sellaista voisi saada. Huom. täällä on ollut koko ajan sen verran lämmin, ettei lämmintä vettä kyllä olla kaivattukaan.
Meillä on hyvät kartat ja oppaat alueesta, yksikään steela ja alttari ei jää tutkimatta
Dansku tulkitsee kiven hieroglyfejä
Copanin rauniot ovat upeat, kun liikutte vähänkään täälläpäin, niin niitä ei kannata jättää väliin, vaikka tänne vähän matkaa onkin. Copanin mayakaupungin perustamisvuosi uskotaan olleen 460-luvulla, mutta varsinaisesti sen kukoistuskausi on ollut 600 – 800 luvulla. Copan kuuluu maailmaan mayakaupungeista viiden parhaiten säilyneiden joukkoon ja erityisesti Copan on kuuluisa sen hyvin säilyneistä hieroglyfeistä sekä jalkapallokentästä. Copan tuhoutui lopulta ylikuormitukseen (vuonna 925 siellä oli enää puolet jäljellä sen 10 000 asukkaasta), sehän on perustettu laaksoon, joka on ollut varsin hedelmällinen, mutta loppujen lopuksi kaupungissa asui liikaa ihmisiä ja maa ei pystynyt tuottamaan enää kaikille syötävää, tuli katoja, nälänhätää ja sairauksia ja sen mukana poliittisia levottomuuksia, ja lopulta alue hylättiin ja se hautautui sadoiksi vuosiksi viidakon peittoon. Alue löydettiin ensimmäisen kerran jo 1400 luvulla, mutta se ei varsinaisesti kiinnostanut ketään tuolloin, joten se sai jäädä rauhassa oman onnensa nojaan viidakkoon Varsinaisesti vasta 1800-luvun löytöretkeilijät löysivät sen uudelleen, ostivat alueen itselleen ja alkoivat tehdä argeologisia kaivauksia. Osa alueesta on kärsinyt varsin pahoja tuhoja, kun osittain sen päältä oli virrannut joki, jonka suuntaa jouduttiin kääntämään, kun kaivaukset aloitettiin. Myös viidakko oli tehnyt melkoista tuhoa, kun raunioiden päälle oli kasvanut puita ja niiden juuret uloittuivat ties minne.
Mayojen jalkapalloa pelattiin 3 -7 hengen joukkueilla, 3 kg:n rakakumipalloon ei saanut koskea käsillä, eikä sitä saanut potkia. Pisteitä sai hoitamalla pallon vastustajan puolelle tai päättämällä pelin lopullisesti tekemällä "korin" sivulla olevaan renkaaseen (rengas on sivuttain, joten ei ihan helppoa). Pelin loppuessa häviävän joukkueen kapteenin pää leikattiin poikki.
Puut ovat kasvaneet raunioiden päälle sen vuosisatojen viidakkoon hautatutumisaikana
Alue on kivan kokoinen, sen kiertää 3 – 4 tunnissa ja lastenkin mielenkiinto jaksoi säilyä sen ajan, varsinkin tarinat mayajalkapallosta jaksoivat kiinnostaa sekä uhrimenoihin liittyvät aika raa´ankinlaiset riitit. Meillä on nyt tällainen Indiana Jones –vaihe menossa. Kaiken kaikkiaan nähtyämme aiemmin Meksikon Uxmalin ja Chicken Itzan (jotka myös luetaan näihin merkittäviin mayakaupunkeihin), Copan on pieni näihin verrattuna, mutta myös aika erilainen ja siksi mielenkiintoinen. Nyt odottelemme vain, että pääsemme vielä tällä reissulla näkemään Guatemalan pohjoisosassa olevan Tikalin, joka kuulemma on yhtä upea kuin nämäkin, mutta taas omalla tavallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti